blogien kotisivulle

Tässä postauksessa kerromme jälleen kuulumiset Finncanopukselta, jossa on vietetty satoja vuosia vanhaa riittiä. Hyppää laivaan! Tapaat Neptunuksen ja kuulet, miten laskiaispulla liittyy finncanopuslaiseen linjaseremoniaan.

Finncanopuksella vietetty ensimmäinen kastejuhla

Päiväntasaajan kaste, tai linjakaste, on vanha merenkulun perinne, joka liittyy merimiesten ensimmäiseen päiväntasaajan ylitykseen. Perinne on tunnettu jo 1600-luvulla, ja siihen liitetään vahvasti meren hallitsijan, Neptunuksen, hahmo. Seremoniassa ensikertalaisia kutsutaan pollywogeiksi, eli nuijapäiksi. Kasteen jälkeen he saavat shellbackin arvonimen. Samalla heistä tulee Neptunuksen alamaisia.

Linjaseremonian perinne on jatkunut vuosisatojen ajan, ja sen vietto on edelleen osa merenkulkijoiden tapoja, vaikkakin tapahtuman muoto ja toteutus ovat muuttuneet ajan kuluessa. Nykyään korostetaan turvallisuutta ja joukkuehenkeä, ja monissa tapauksissa seremonia on muuttunut symbolisemmaksi ja vähemmän fyysiseksi.

Jo Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian aikana rajuimpia linjaseremonian tapoja laimennettiin. Päätettiin esimerkiksi, ettei kastettavia saanut kastaa meressä, eli käytännössä heittää heitä yli laidan. Kuitenkin viinin tarjoaminen miehistölle seremonian aikana oli tapa juhlistaa tätä merkittävää tapahtumaa.

Kuten arvata saatta, Finncanopukselta ketään ei heitetty mereen, ja kastaminen hoidettiin turvallisesti ropaximme ulkokannella. Viinin sijaan seremonian jälkeen messissä tarjottiin laskiaispullia. Hetkinen, laskiaispullia? No hei, miksi ei, koska ollaan suomalaisella laivalla ja teknisesti eletään jo kevättalvea.

Seremonian jälkeen moni puhui reissun jälkeen ottavansa niin kutsutun Shellback-tatuoinnin, joka on tapa osoittaa ylpeyttä ja kuulumista merenkulun ammattikuntaan. Se on samalla symboli yhteisöllisyydestä ja yhteisistä kokemuksista merellä. Tällaiset tatuoinnit toimivat usein keskustelun aloittajina ja yhteisön rakentajina merimiesten keskuudessa. Shellback-tatuoinnin aiheena on usein kilpikonna.

Rutiineja laivalla ja lomasaarten ohitus

Matka jatkui kohti etelää. Weihaista mukana olleille merimatka on ollut pitkä, ja vielä ei olla edes kierretty Afrikkaa. Viikonpäivät tuntuvat olevan keskenaan kovin samanlaisia. Helpotusta arkeen tuovat viikkorytmi ja kotimaasta tutut perinteet. Torstaisin on hernekeittoa ja pannukakkua, mistä jokainen ymmärtää, että on torstai. Perjaisin on pizzaperjantai. Sunnuntaisin tarjoillaan pihviä.

Enimmäkseen Intian valtameri on aavaa merta, eikä horisontissa näy maata. Poikkeuksen tähän toi Mauritiuksen saarten ohitus, mitä lähdettiin kannelle porukalla katsomaan. Seuraavana edessä oli Madagaskar, mutta vaikka kartalla näytti, että ”Finncanopushan menee siitä ihan läheltä”, ei maata näkynyt.

Vaikka proviantti vielä riittääkin, odotetaan jo pysähdystä Etelä-Afrikassa, niin saadaan taas kahviin maitoa.